Poetry Revisited: Kukkiva maa – Flowering Earth by Katri Vala

Kukkiva maa (kirjasta Kaukainen puutarha: 1924) Maa kuohuu syreenien sinipunaisia terttuja. pihlajain valkeata kukkahärmää. tervakkojen punaisia tähtisikermiä. Sinisiä, keltaisia, valkeita kukkia lainehtivat niityt mielettöminä merinä. Ja tuoksua! Ihanampaa kuin pyhä suitsutus! Kuumaa ja värisevää ja hulluksijuovuttavaa, pakanallista maan ihon tuoksua! Elää, elää, elää! Elää raivokkaasti elämän korkea hetki, terälehdet äärimmilleen auenneina, elää ihanasti kukkien. tuoksustansa, auringosta hourien – huumaavasti, täyteläästi elää! Mitä siitä, että kuolema tulee! Mitä siitä, että monivärinen ihanuus varisee kuihtuneena maahan. Onhan kukittu kerta! On paistanut aurinko, taivaan suuri ja polttava rakkaus, suoraan kukkasydämiin, olemusten värisevään pohjaan asti! Katri Vala (1901-1944) suomalainen runoilija, suomentaja ja opettaja

Flowering Earth (from the book A Distant Garden: 1924) The earth is foaming with purple-violet clusters. white rowan flowers, batches of red catchfly. Blue, yellow, white flowers turning the meadows into amazing seas. And the smell! More wonderful than sacred incense! Hot and shaky and crazy, the pagan earth fragrance of the skin! To live, to live, to live! To live frantically the high moment of life, petals wide open in the air, to live beautifully in the flowers. Its scent, the sun for hours – abominable, full of life! What thereof that death is coming! What thereof that a multicolored glamor hangs faded to the ground. After all, bloated time! It’s the sun shining, the great and burning love of heaven, directly into the flower heart, down to the dull ground of its being! Katri Vala (1901-1944) Finnish poet, translator and teacher Translation: automatic online translators corrected with the help of online dictionaries and the translation by Herbert Lomas published on Books from Finland